Sarjakuvakimara
Pää
Kirjasta: Hotakainen, Kari: Satukirja, 2004
Klikkaa saadaksesi suuremman kuvan
Olipa kerran pieni poika, jolta puuttui pää. Tukankin piti kasvaa takapuolesta. Päätön poika käveli pellolla ja oli surkea. Hän jaksoi olla surkea nelisenkymmentä minuuttia, sitten oli keksittävä jotain muuta.
Poika näki pellolla leijonan, jolla ei ollut häntää. Hän ehdotti leijonalle, että anna minulle pääsi, niin minä annan sinulle tukkani, siitä tulee hyvä häntä. Leijona empi, mutta suostui, ja niin poika lähti kävelemään leijonan pää hartioillaan, ja leijonalla heilui pojan vaalea tukka häntänä. Illalla poika tuli kotiin. Hänen Isänsä valvoi vielä keittiön pöydän ääressä ja täytti pitkävetokuponkeja. Isä innostui pojan uudesta tuuheasta päästä ja halusi itselleen samanlaisen.
Isä lähti metsään etsimään leijonia. Hän löysikin leijonan ja pyysi tältä päätä. Mitä annat tilalle, leijona kysyi. Isä tarjosi pankkikorttia, mitta sellainen leijonalla jo oli. Isä ojensi leijonalle nahkatakkinsa, mutta leijona pörrötti turkkiaan ja sanoi: mihin minä mokomaa tarvitsisin. Lopuksi Isä yritti tarjota leijonalle lenkkikenkiään, mutta nekään eivät kelvanneet.
Leijona suuttui ja sanoi: sinä tulet tänne huvikseen vaihtelemaan tavaroita, täytyy olla kunnon hätä niin kuin sillä eräällä pojalla, jolta uupui pää. Hän todella tarvitsi pään, sinä et.
Niinpä Isä otti laukustaan kirveen, pani päänsä kannolle ja löi itseltään pään pois. Nyt on kunnon hätä, hoida minulle leijonan pää, niin saat kaikki rahani tai vaikka toisen jalkani tai autoni, jossa on täydellinen huoltokirja! Leijona katsoi päätöntä Isää ja sanoi: sinä saat tulla toimeen vanhalla päälläsi, kosta se sinulla oli kun metsäämme tulit. Ja leijona otti Isän pään maasta, puhdisti reunat ja liimasi sen takaisin hartioiden väliin.
Isä joutui palaamaan kotiin sammalla päällä kuin oli sieltä lähtenytkin. Ja illan hämärtyessä, leijonapäisen pojan nukkuessa Isä päätti, että on keksittävä jotain muuta.